En ole ikinä tullut uskoon, vaan olen aina ollut uskossa. Kun olin pieni tyttö, isovanhempani veivät minua Kansanlähetyksen Kohtaamispaikka-nimisiin jumalanpalveluksiin

”Sain Kansanlähetyksessä kavereita, jotka arvostivat ja olivat tukena. Itsetunto nousi, kun oli roolimalleja ja ystäviä”, Elina Mäkelä kertoo. Kuva: Anne Lepikko

Emilia Mäkelä: Ei Jumalan rakkaus mahdu käsityskykyyn

En ole ikinä tullut uskoon, vaan olen aina ollut uskossa. Kun olin pieni tyttö, isovanhempani veivät minua Kansanlähetyksen Kohtaamispaikka-nimisiin jumalanpalveluksiin Vaasassa. Ne olivat seuramallisia. Mummalla oli evästä mukana. Satunnaisesti jumalanpalveluksen yhteydessä oli pyhäkoulu, mutta aika paljon istuin siellä kirkon penkissä aikuisten keskellä. Siinä sain mussuttaa eväitäni.

Kirkkokahvit muistan hyvin. Mumman ja paapan kanssa istuttiin kahvilla heidän kavereidensa kanssa. Lapsille tarjottiin mehua ja pullaa. Yleensä yritin päteä ja neuvoin kesken keskustelun. Minulla on aina riittänyt juttua. Paappa tykkäsi. Olen aina ollut paapan tyttö.

Raamattu mukana joka päivä

Lastenraamattu minulla on ollut aina, mutta ensimmäisen oman Raamatun sain 10-vuotiaana. Se oli joululahja äidiltä, sellainen perusmallinen, ripariraamatun näköinen. Kävin uskonnon opettajalle näyttämässä, että tällainen on nyt hankittu.

Pidin sitä aina mukana koulussa. Nyt se on jo mennyt rikki. Ei se kestänyt sitä repussa raahaamista. Kannet irtosi ja sivut lähti.

Seuraavan Raamatun sain rippikoulun jälkeen kotiseurakunnasta Vaasasta. Se oli sininen, ja siinä oli risti kannessa. Se on itse asiassa vieläkin tallessa, mutta kannet on lähteneet irti. Ei sekään kestänyt mukana retuuttamista.

Omat värikoodit

Olen aina tykännyt merkitä muistiinpanoja Raamattuun.  Korostan värikoodien avulla eri asioita: punaisella merkitsen rohkaisut ja lupaukset, keltaisella opilliset ja teologiset jutut, oranssilla kaikki Raamatun punainen lanka -jutut eli Jeesus-ennustukset ja Uudessa testamentissa Vanhan testamentin lainaukset. Vihreällä merkkaan ne kohdat, joista huomaan jonkun taiteilijan saaneen inspiraatiota esimerkiksi laulun sanoihin.

Emilia merkitsee Raamattuunsa eri väreillä eri teemat. Punaisella rohkaisut ja lupaukset, keltaisella opilliset ja teologiset jutut, oranssilla kaikki Raamatun punainen lanka -jutut eli Jeesus-ennustukset ja Uudessa testamentissa Vanhan testamentin lainaukset. Kuva: Emilia Mäkelä

Kun edellinen hajosi, lainasin siskolta hänen Raamattuaan. Nyt minulla on käytössä kirpparilta ostettu, jonkun ihmisen vanha rippiraamattu. Nimikin on vielä sisäkannessa.

Vuosi sitten minulla oli tosi paha olo, kun vanhemmat erosivat ja tein lukiossa paljon hommia. Perhe muutti yhteisestä asunnosta, lapset äidin kanssa toiseen asuntoon. Silloin minulla oli varmaan burn out, joka olisi voinut kehittyä masennukseksi.

Olen aina lukenut Raamattua tosi paljon, ja silloinkin luin väkisin joka päivä yhden luvun. Se ei tuntunut miltään. Sitten löysin Psalmeista sen jakeen, jossa sanotaan, että illalla on itku ja aamulla ilo. Luin sitä ja luotin vain siihen. Se kantoi oikeastaan sen vaikeimman ajan yli. Totta kai vieläkin on välillä vaikeata, mutta sen kanssa on oppinut elämään.

Itsetunto nousi

Nuorempana minulla oli paljon itsetunto-ongelmia. Välillä tuntui, etten paljoa kehdannut edes vaatekaupassa käydä. Isäsuhde oli ollut aina huono.

Kävin rippikoulun Kansanlähetysopistolla. Kerran istuin ehtoollisen jälkeen penkissä ja tunsin, millaista on Jumalan rakkaus. Tajusin, että vaikka olin aina tuntenut Raamattua tiedon tasolla, en ollut tajunnut, millainen Jumala on. Silloin ymmärsin, että ei Jumalan rakkaus mahdu mun käsityskykyyn.

Nuorten porukalla kierrettiin kaikki Kansanlähetyksen nuorten tapahtumat. Jumala teki työtä. Sain ystäviä, jotka arvosti ja oli tukena ja lähellä. Itsetunto kasvoi, kun oli kavereita ja tavallaan roolimalleja, jotka antoivat hyvää palautetta.

Tulevaisuus on avoinna

Lukion jälkeen halusin tulla pitämään sisältövuotta Kansanlähetysopiston nuorisotyö-linjalle. Tämä on ollut omalla tavallaan tosi haastavaa. On annettu paljon vastuuta, mutta ei olla kuitenkaan koko ajan hengittämässä niskaan, niin että saa vapauden. Olen oppinut organisoimaan ja delegoimaan, kun kaikkea ei jaksa eikä ehdi itse tehdä. Oma suhde Jumalaan on lähentynyt.

Luennoilla olen oppinut armolahjoista, Efesolaiskirjeestä ja katekismuksesta. Katekismuksen juttuja on käyty juurta jaksain läpi. Se oli mielenkiintoista.  Olen kuunnellut myös Apologialinjan luentoja ja ne on laittaneet tosi paljon ajattelemaan.

Haluaisin lääkikseen. Gynekologian tai naistentautien ala kiinnostaisi tällä hetkellä. Perhe olisi ihana jossain vaiheessa perustaa. Kiinnostavaa olisi olla auttamassa maailmallakin, mutta olisi kiva olla Suomessakin kristittynä lääkärinä. En tiedä, mihin Herra vie.

Emilia Mäkelä

Lahjoita:
Tämän artikkelin kohdalla lahjoitukset kohdistuvat Kansanlähetyksen Raamattu rakkaaksi -kampanjalle.

Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, viite on 70315. Voit käyttää tilinumeroa NORDEA:
FI83 2070 1800 0283 25 tai tämän sivun alareunassa olevia tilinumeroita.

Jumalan siunausta sinulle!