Olemme kuulleet tai lukeneet ihmisistä, jotka olivat julmia ja tekivät omana aikanaan maailmassa paljon väärää. Jos pyytäisin teitä mainitsemaan vain yhden tällaisen henkilön, uskon että vastausten joukosta löytyisi seuraavia nimiä: egyptiläinen farao, joka hallitsi silloin kun Mooses syntyi, edomilainen Herodes Suuri, roomalaiset keisarit Nero ja Trajanus, saksalaiset Adolf Hitler ja Josef Mengele, ugandalainen Idi Amin ja niin edelleen.
Joskus mietin, kuinka Raamatun kirjoittajat olisivat kuvanneet näitä viimeksi mainittuja henkilöitä, jos he olisivat eläneet raamatullisena aikana. Ja seuraava ajatus on, että jos he olisivat katuneet, olisiko Jumala antanut heille anteeksi?
Useat ihmiset ovat kysyneet minulta: 1) Saul anoi anteeksiantoa aivan kuten Daavid – miksi Daavidin osaksi tuli anteeksiantamus, mutta Saulilta se kiellettiin? Miten meidän pitäisi ymmärtää Jumala tässä kohdassa? 2) Jos Juudas olisi pyytänyt anteeksi, olisiko Jumala antanut hänelle anteeksi?
Vaikka vastaus kumpaankin kysymykseen riippuu yksinomaan Jumalan suvereenista valinnasta, näen, että Raamatusta löytyy vinkkejä, jotka auttavat meitä pohdinnassamme.
Daavid sai anteeksi, mutta Saul ei. Jos olet lukenut Saulin elämästä, olet varmasti huomannut hänen ongelmansa: hän kyllä katui suullaan, mutta sydän ei ollut siinä mukana. Hän sanoi olevansa pahoillaan jostain tekemästään asiasta, mutta hetken kuluttua hänen nähtiin taas tekevän samoin. Kun katsomme, kuinka hän kohteli Daavidia, kuulemme hänen usein vannovan: “Anna anteeksi, en tee enää niin” (1. Sam. 24:17; 26:21). Sen sijaan Daavid pyytäessään anteeksi todella tarkoitti sitä.
Jumala ei ole ihminen, jota voimme huijata. Hän näkee läpi sanojemmekin. Hän näkee jopa tulevaisuuden suunnitelmamme. Kun todella kadumme, olemmepa tehneet mitä tahansa, hän antaa meille anteeksi. Tämä tarkoittaa, että Jumala olisi armahtanut myös Juudaksen, jos hän olisi pyytänyt anteeksiantoa. Jumala on täynnä armoa ja laupeutta.
Jos selitykseni eivät ole tarpeeksi selviä, kannattaa katsoa, mitä tapahtui Israelin ja Juudan kuninkaille.
Israelin ja Juudan julmien kuninkaiden joukosta johtoasemaan nousevat mielestäni Ahab ja Manasse. He tekivät paljon sellaista, mikä oli väärin Jumalan silmissä. Manasse meni jopa niin pitkälle, että uhrasi omat poikansa jumalille. (Lue 2. Aik. 33:1–10.) Jesaja varoitti häntä, mutta Manasse oli raivoissaan Jesajalle ja määräsi jopa tämän profeetan murhattavaksi. Vanha ja uskollinen Herran palvelija sahattiin keskeltä kahtia, niin kuin tehdään paksuille puille.
Manasse luuli olevansa turvassa, mutta jonkin ajan kuluttua assyrialaiset panivat Manassen kahleisiin ja veivät hänet nenärenkaasta taluttaen Babyloniin. Häntä nöyryytettiin niin perin pohjin, että hän muisti, kuka on Herra. Hän tunnusti syntinsä (2. Aik. 33:12–13). Ja hänen tunnustuksensa oli vilpitön ja aito.
Eräässä Raamatun ulkopuolisessa tarinassa kerrotaan, että kun Manasse katui, vihollinen kehotti Herraa olemaan antamatta anteeksi, koska Manasse oli tehnyt liian paljon pahaa. Mutta Herra paljasti viholliselle jotain, mitä tämä ei tiennyt. Herra sanoi, että jos hän kieltäytyisi antamasta anteeksi Manasselle, se tarkoittaisi ovien sulkeutumista jokaisen syntejään katuvan ihmisen edessä. Lisäksi Herra sanoi: ”Olen kirjoituksissani ilmoittanut, että kun huudat minua avuksi hädän päivänä, minä pelastan sinut ja sinä kunnioitat minua. (Ps. 50:15). En peru sanojani.” Siksi Manasse sai anteeksi. Herran armo on todellakin joka aamu uusi. Manasse palasi Juudaan täysin uutena miehenä.
Hyvät ystävät, olette ehkä tehneet jotain, mistä ajattelette, että sitä Jumala ei anna koskaan teille anteeksi. Mutta tahdon sanoa jokaiselle, että Jumala kutsuu juuri sinua takaisin kotiin. Jopa tämän tekstin avulla hän kutsuu sinua luokseen. Jumala odottaa ikävöiden, että solmit uudelleen yhteyden hänen kanssaan. Ei ole mitään väliä sillä, millaista elämäsi nyt on. Jumala itse muovaa sen tavalla, josta et vielä tiedä mitään.
Jotkut ihmiset voivat pelätä katumista, koska he ovat muiden johtajia ja siksi katuminen merkitsisi itsensä häpäisyä tai itsensä asettamista noloon tilanteeseen. Ystävät, Ahab oli kuningas ja Manasse oli kuningas. Silti he kumpikin katuivat. Oppiarvoilla ja titteleillä ei ole tässä mitään merkitystä, ne ovat pelkkiä sanoja. Me olemme kaikki Jumalan lapsia, olemmepa sitten päälliköitä tai alaisia, naisia tai miehiä, lapsia tai jo iäkkäitä ihmisiä.
Jumalan rakkaus ulottuu jokaiseen. Jumala tarjoaa anteeksiantamusta jokaiselle syntiselle ja jokaisesta synnistä. Sinun ei tarvitse kuolla synnissä. Jumala on täynnä armoa, siksi hän kutsuu sinua juuri nyt. Kuulkoot sinun sisäiset korvasi Jumalan äänen tänä päivänä. Aamen.
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.