Lahden Helluntaikirkossa järjestettiin 15.–16.8. yhteistyössä Keski-Lahden seurakunnan kanssa Evankelistojen yhteyspäivät. Olin ensimmäistä kertaa mukana näillä päivillä, ja odotukseni olivat korkealla.

”Anna sade, Jumala!” – Terveisiä evankelistojen yhteyspäiviltä

Lahden Helluntaikirkossa järjestettiin 15.–16.8. yhteistyössä Keski-Lahden seurakunnan kanssa Evankelistojen yhteyspäivät. Olin ensimmäistä kertaa mukana näillä päivillä, ja odotukseni olivat korkealla. Uskoin, että Jumalalla olisi minulle annettavaa.

Heti alusta alkaen oli selvää, että tähän paikkaan oli hyvä tulla sellaisena kuin olen. Osallistujat saapuivat pikku hiljaa, ja jokainen löysi oman paikkansa seurakuntasalista. Evankelistoja oli monenlaisia, eri-ikäisiä ja erinäköisiä. Yhteistä kaikille oli se, että heidän sydämensä sykkii evankeliumin kertomisesta niille, jotka eivät vielä tunne Jeesusta. Sain rakentua yhteisestä uskosta ja sanomasta!

Jo ennen päivien alkua oli kaikille avoin rukous- ja ylistysilta. Siinä musiikista vastasivat muun muassa Mikko Mertanen & Co., Nina Åström, Jim Hakola ja Jippu. Viereeni istahti nainen, joka oli tullut päiville Sotkamosta asti. Keskustelimme lyhyesti, ja juttu jatkui, kun saimme oikein luvan kanssa rukoilla toistemme puolesta. Iloksemme totesimme, että meillä rukous ja keskustelu sujuivat hyvin, ja päätimme istua vierekkäin seuraavinakin päivinä.

Taukojen aikana tapasin ystäviäni läheltä ja kauempaakin. Oli hauskaa tavata myös monia työtovereitani Lähetyskeskuksesta Ryttylästä ja Kansanlähetyspiireistä ympäri Suomea. Yhteisöllisyys ja yhteys yli seurakuntarajojen oli ihan mahtavaa. Iloinen puheensorina täytti eteistilan sekä alakerran ruokasalin kahvin ja ruokailujen aikana. Olimme saaneet paljon ajattelemisen aihetta, ja keskusteltavaa ja ajatusten jakamista riitti.

Evankeliointi alkaa rukouksesta

Tiistaina ohjelma alkoi ylistyksellä ja rukouksella. Saimme kohottaa mielemme, ajatuksemme ja henkemme heti aamusta Jumalan puoleen ja kuunnella, mitä hänellä oli sanottavana. Upea houseband Johanna Boedeckerin johdolla aloitti tilaisuuden kauniilla lauluillaan ja saimme laulaa mukana.

Antero Laukkanen alusti aiheesta ”Rukouksesta se alkaa” kertoen rukouksen merkityksestä omassa elämässään. Hän siteerasi Kalevi Lehtistä sanoen: ”Hienoa tulla kalamiesten vuosikokoukseen!” Laukkanen jakoi seuraavat neljä slogania, jotka ovat syntyneet hänen ollessaan polvillaan rukouksessa Jumalan edessä:

1. Jumalan tahdossa ihminen on parhaimmillaan (rukous johtaa siihen).
2. Jumalan läheisyydessä ihminen kukoistaa.
3. Rukous herättää Jumalan liikkeelle
4. Kuuliaisuus Jumalan sanalle vapauttaa Jumalan voiman.

Laukkasen opetus jatkui sujuvasti keskittyen kertomukseen Abrahamista ja hänen kutsuunsa seurata Jumalaa. Aina välillä Laukkanen keskeytti osuvilla ja humoristisilla sutkauksilla, kuten ”Jos tuli hiipuu, niin tietää, missä tikut”, tai ”Jos Jumala tuntuu etäiseltä, arvaa, kumpi liikkuu?” Lopuksi Laukkanen tiivisti ajatuksensa rukouksesta: ”Rukous on sydämen läpinäkyvää murtuneisuutta, jopa puolittaisia lauseita, aitoa, ja rehellistä puhetta Jumalalle.”

Kaikkivaltias Jumala on itse läsnä kutsumuksessa

Iltapäivän kanavista valitsin Kutsumus-kanavan, jota johti Ilkka Puhakka. Hän opetti vauhdikkaaseen tyylinsä kysymällä seuraavia kysymyksiä: ”Voisiko kutsumus olla minulla?”, ”Miten se elää ja kasvaa?” Puhakka opetti keskustellen osallistujien kanssa ja kysyen heidän mielipiteitään kutsumuksesta ja siitä, mistä sen tietää, että on kutsumus. Hän tiivisti ajatuksensa muun muassa näin: ”Kutsumus on sekä makea että hapan!” ja ”Kutsumuksessa on kysymys rakkaudesta”.

Petri Välimäki jatkoi aiheesta keskustellen ja opettaen siitä, miten kutsumuksen kanssa elää ja kasvaa. Hän kertoi oman uskoontulotarinansa. Hyvä ystävä oli kertonut hänelle ja hänen vaimolleen Jeesuksesta ensimmäisen kerran, kun he olivat kohdanneet äärimmäisen suuren surun oman lapsen menehdyttyä. Välimäen mukaan olemme kaikki haavoittuneita saviastioita. Evankelistapäiviä kutsutaankin itse asiassa Kalevi Lehtisen tapaan haavoittuneiden saviastioiden sidontapaikaksi.

Mika Tuovinen opetti aiheesta Miten elää kutsumuksensa kanssa ja tulla toimeen muuttuvassa maailmassa. Hän puhui muun muassa Martti Lutherin kolmesta sanasta, jotka tekevät evankelistan: oratio  (kutsumus säilyy, kun rukoilemme), meditatio (Jumalan sanan lukeminen ja miettiminen) ja tentatio (Jumala vie evankelistan tiukkoihin paikkoihin, eli Jumala koettelee omansa). Tuovinen kehotti meitä täyttymään Pyhällä Hengellä ja lukemaan Efesolaiskirjeen 5. lukua ja Kolossalaiskirjeen 3. lukua sekä vertaamaan niitä keskenään.

Hän myös kehotti pitämään huolta siitä, että oppimme on kunnossa, eli lukemaan Raamattua säännöllisesti ja miettimään, kuka on minun kutsumukseni! Tärkeää on myös pitää huolta, että sanomamme on Jeesus Kristus. Emme siis saa puhua mistä tahansa, vaan evankelioinnissa on kyse siitä, että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Pelastus ja sovitus kuuluvat saumattomasti yhteen, ja kaiken on saanut aikaan Jumala itse! Me olemme Kristuksen lähettiläitä ja Jumalan työtovereita, kun kehotamme muita vastaanottamaan Jeesuksen. Kutsun esittämisen esteenä ei ole oma heikkoutemme, koska Kaikkivaltias Jumala on itse läsnä. Lopuksi pohdittiin kutsumuksen hintaa.

Jumala virvoittaa ja antaa voimaa evankelistalle

Illalla oli mahdollisuus valita kahdesta eri iltatilaisuudesta ja valitsin Evankelistaklinikan, koska olin lupautunut  siihen rukouspalvelijaksi. Tilaisuus alkoi ihanalla musiikilla, jota esitti Kristiina Tanhua-Laiho. Hän kertoi, kuinka Jumala antaa hänelle lauluja suoraan Raamatun sanoihin. Kristiina lauloi kaksi kaunista laulua, ja hänen äänensä helisi kuin tunturipuro, se oli niin kaunis ja kuulas.

Seppo Juntunen ja Leena Lehtinen opettivat rukouksesta. Juntunen kertoi muun muassa siitä, kuinka sotilaspappi huolehtii haavoittuneista ja heikoista rintamalla. Evankelistan työssä ja tehtävässä tulee haavoja, ja työssä jaksaminen on kuitenkin tärkeää. Hänellä on suuri huoli evankelistoista, jotka ovat väsyneitä ja haavoittuneita eivätkä tiedä, miten jaksaa eteenpäin. Kukaan meistä ei selviä ilman haavoja tai vammoja. Juntunen opetti kahden raamatunkohdan avulla (2. Kor. 2:14–15 ja Room. 8:35–37) rukouksen merkityksestä ja siitä, kuinka on tärkeää rukoilla tulta Jumalalta: tuli polttaa pois kuonan ja puhdistaa sisimmän. Sielunvihollinen tuntee haavamme ja iskee sinne, mihin eniten koskee. Lopuksi Seppo Juntunen johdatti kaikki synnintunnustukseen ja -päästöön, ja vasta tämän jälkeen alkoi rukouspalvelu.

Muiden rukouspalvelijoiden mukana siirryin minäkin alttarin eteen, kasvot yleisöön päin. Osallistujille annettiin ohjeet tulla alttarille rukouspalvelijoiden luokse pyytämään rukousta puolestaan. Oli upeaa olla palvelemassa Herran omia, ja Jumalan Pyhän Hengen läsnäolo oli voimakas. Tiesin, että itse Jeesus oli rukouksessa mukana kolmantena osapuolena, vaikkakin näkymättömänä. Sydämeni täyttyi rauhalla ja ilolla rukoillessani toisten puolesta.

Jumalan valtakunnan lähettiläänä palvellen, tehden ja julistaen

Seuraavana päivänä ohjelma alkoi jälleen rukouksella ja ylistyksellä. Musiikissa palvelivat Jukka Leppilampi ja Jippu, joiden musiikki ja todistukset olivat aitoja ja kohtikäyviä. Erityisesti Jipun sanat koskettivat kaikessa aitoudessaan ja suorasukaisuudessaan.

Jukka Jämsén opetti aiheesta Jumalan valtakunnan lähettiläänä. Hän kertoi missioviikosta Nyegunogessa Tansaniassa ja siellä kohtaamistaan ihmisistä ja yllättävistäkin tilanteista, joissa sai olla mukana palvelemassa. Jämsén opetti lukuisin raamatunkohdin siitä, kuinka voimme pitää esillä evankeliumin sanaa sekä sanoin että käytännön palvelustehtävin. Häntä oli Tansaniassa ollessaan muun muassa pyydetty ajamaan pois riivaajahenkiä paikallisista ihmisistä. Hyvin käytännön esimerkein ja raamatunkohtien valossa Jämsén valotti, kuinka voimme palvella ihmisiä myös tällä osa-alueella. Jeesus teki hyvää, paransi sairaita ja vapautti ihmisiä heidän kahleistaan, sekä fyysisistä että henkisistä.

Jukka Jämsén kertoi esimerkkejä ruotsalaisesta papista, joka palvelee kohtaamiaan haavoittuneita ja pelon vallassa olevia ihmisiä julistaen heille Jumalan sanaa ja vapauttaen heitä riivaajahenkien vallasta. Raamatunkohtien avulla Jämsén rohkaisi meitä tekemään oman osuutemme Raamatun antaman esimerkin mukaisesti (Ap. t. 2: 42–47) ja julistamaan Jumalan valtakuntaa maan päälle (Apt. 1:3–5).

Ohjeeksi Jämsén antoi Jeesuksen sanat: ”Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset” (Matt. 10:7–8, 10:16). ”Ja meidän pitäisi sanoa niille susille, että haluatteko tulla lampaiksi. Muista, että susi ei pelkää lampaan kovaakaan ääntä, vaan läsnäolevaa paimenta”, Jämsén opasti.

Lopuksi hän opetti Isä meidän -rukouksesta, ja rukoilimme vierustoverimme puolesta Isä meidän -rukouksen sanoin. Tilaisuus oli todella innostava, rohkaiseva, armokeskeinen ja erityisesti rukouspalvelijan näkökulmasta katsottuna käytännön työkaluja antava.

Lähetyskenttämme on kotiovemme ulkopuolella

Iltapäivän kanavista valitsin Evankelista alakulttuurien keskellä -kanavan, jossa toimivat opettajina Johanna Sandberg ja Ilkka Rytilahti. He keskustelivat esimerkiksi siitä, että lähetyskenttä avautuu siitä, kun avaat kotisi ulko-oven. Yhdessä pohdimme ja keskustelimme, millainen tämä lähetyskenttä on. Apostoli Paavali sanoi tuntevansa hänet, johon hän uskoo. Voidakseen olla ”kaikkea kaikille” ja ”voittaa edes muutamia” hänen oli myös tunnettava se maailma, jossa julisti evankeliumia Jeesuksesta. Meillä on sama haaste. Miten toimia maallistuvassa kulttuurissa ja kohdata ihmiset sen keskellä? Entä minkälaiset seurakunnat kasvavat tänään, ja miksi?

Johanna Sandberg ammensi vuodestaan Gateway-seurakunnassa Austinissa Teksasissa alustaessaan kulttuurin, vastavuoroisen kohtaamisen ja armollisen hyväksynnän merkityksestä. Hän puhui muun muassa siitä, että väittelyn voi voittaa mutta menettää samalla sydämen. Jeesus ei keskittynyt olemaan oikeassa vaan kohtasi ihmiset sillä tasolla, millä he olivat.

Kanavan sisältö oli todella hyvä, rohkaiseva, ajatuksia herättävä sekä käytännön työkaluja antava. Saimme esittää kysymyksiä ja pohtia yhdessä, miten tästä eteenpäin ja kuinka hyödyntää saamaamme tietoa omissa työ- ja vastuutehtävissämme.

Positiivisena evankelistapäivistä nousevat mieleen erityisesti kohtaamiset toisten osallistujien kanssa, monipuolinen ja käytännönläheinen opetus Raamatusta, rohkaisu sekä upea musiikki.

Ensi vuoden Evankelistapäivät järjestetään Jyväskylässä, ja aion varata nämä päivät kalenteristani jo etukäteen. Mielessäni jäi kaikumaan ja sydämestäni kohoamaan rukouksena Nina Åströmin laulama laulu Hilja Aaltosen runoon: ”Anna sade, Jumala, sydän kaipaa, odottaa. Anna kaste Golgatan virvoittamaan kuiva maa.” Yhdytkö sinäkin tähän rukoukseen rakkaan kotimaamme ja kansamme puolesta?

Hanna-Mari Vuorinen
Lähettäjäyhteyksien koordinaattori

Anna sade, Jumala
Sanat: Hilja Aaltonen

”Kuljen täällä, kysellen, katson hiljaa, vaieten. Taivaan rantaan tähyillen, missä viipyy sateet sen.

Miksi taivas pidättää, poutapilvet nyt vain nään, kunpa sadepisarat vuotais maahan, kostuttais.

Anna sade, Jumala, sydän kaipaa, odottaa. Anna kaste Golgatan virvoittamaan kuiva maa.

Katson ylle vainion, tähkäpäät jo kypsät on. Korjuumiehet puuttuvat, lapset Herran uupuvat. Johda jälleen ristin luo, missä virtaa lähde tuo, joka janon sammuttaa, lapset Herran uudistaa.

Tahdon nähdä voiman sen, joka muuttaa ihmisen, veren voiman valtavan, murtuu kahleet maailman. Herra, tässä polvistun, en voi muuta, antaudun. Niihin käsiin tässä jään, jossa arven jäljet nään.”

Onko Suomen evankelioiminen sinunkin sydämelläsi? Lahjoita Suomi sydämellä -keräykseen Kansanlähetyksen kotimaantyölle tästä linkistä.