Tämä on viides saarna rovasti, teologian tohtori Esko Siljasen opetuslapseutta käsittelevästä raamatunopetussarjasta messiaanisessa etiopialaisten juutalaisten seurakunnassa Jerusalemissa syksyllä 2017. Tämän

”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Joh. 15:5)

Opetuslapsi ja seurakunta

Tämä on viides saarna rovasti, teologian tohtori Esko Siljasen opetuslapseutta käsittelevästä raamatunopetussarjasta messiaanisessa etiopialaisten juutalaisten seurakunnassa Jerusalemissa syksyllä 2017.

Tämän raamatuntutkistelun tarkoitus on auttaa meitä ymmärtämään, että seurakunta on Jeesuksen opetuslapselle se paikka, jossa hän voi itse kasvaa uskossa ja myös auttaa toisia kasvamaan uskossa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi opetuslapsen on tarpeen löytää oma hengellinen lahjansa, jotta hän voi käyttää sitä seurakunnan rakentumiseksi. 

 Seurakunta opetuslapsen kasvun voimalaitoksena 

Edellisissä opetuksissa puhuimme siitä, kuinka jokainen Jeesuksen opetuslapsi tarvitsee seurakuntaa kasvaakseen uskossa. Tämä on kuitenkin vain kolikon toinen puoli, sillä myös seurakunta tarvitsee jokaisen opetuslapsen apua rakentuakseen Jeesuksen tuntemisen täyteyteen. Apostoli Paavali ilmaisee tämän totuuden Efesolaiskirjeensä luvussa neljä seuraavasti: ”Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden…” (Ef. 4:13)

Jumalan sana antaa meidän ymmärtää, että samalla kun itse kasvamme uskossa seurakunnan yhteydessä, me myös vaikutamme myönteisesti toisten uskovien kasvuun Kristuksen tuntemisessa. Uskossa kasvetaan vuorovaikutuksessa toisten Jeesuksen opetuslasten kanssa. Ef. 4:16 ilmaisee tämän periaatteen selkeästi: ”Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.”

Jeesuksen opetuslapsena voit siis auttaa toisia opetuslapsia kasvamaan uskossa. Tässä on toinen hyvä syy pysyä seurakuntaruumiin yhteydessä. Et ainoastaan sinä tarvitse seurakuntaa, vaan myös se tarvitsee sinua. Olet tärkeä Jumalalle ja olet tärkeä seurakunnalle, vaikkei siltä aina tuntuisikaan. 

 Apostoli Paavali kuvaa tarkemmin, kuinka tämä uskossa kasvaminen seurakunnassa tapahtuu. ”Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää.” (Ef. 4:15) Jos uskova ihminen pysyttelee pelkästään yksin, ilman minkäänlaista yhteyttä toisten opetuslasten kanssa, hänen on vaikeaa kasvaa totuudessa ja rakkaudessa. Totuus ja rakkaus ovat asioita, jotka toteutuvat ja jotka myös koetellaan yhteydessä toisten ihmisten kanssa. Toisten opetuslasten seurassa me kasvamme totuudenmukaisesti Jeesuksen tuntemisessa ja hänen vaikuttamassaan rakkaudessa, sillä sekä sanamme että tekomme tulevat silloin välittömästi koetelluksi suhteessamme toisiin ihmisiin ja elävään Kristuksen seurakuntaan.

Loppupäätelmä edellä kuvatusta on siis se, että samalla kun opetuslapsi tarvitsee seurakuntaa, myös seurakunta tarvitsee jokaista opetuslasta. Kuulehan, Jeesuksen opetuslapsi: sinua tarvitaan! Älä jää yksin ilman yhteyttä seurakuntaan, joka on Kristuksen ruumis. 

 Hengelliset lahjat 

Jeesus asuu ja toimii opetuslastensa sydämessä ja elämässä Pyhän Henkensä välityksellä. ”On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.” (Ef. 4:4)

Pyhä Henki toimii seurakunnassa moninaisten ja erilaisten hengellisten lahjojen välityksellä. Paavali kutsuu näitä Pyhän Hengen vaikuttamia lahjoja armolahjoiksi: ”Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama.” (1. Kor. 12:4)

Henkilökohtaisesti uskon, että jokaisella Jeesuksen opetuslapsella on ainakin yksi Jumalan antama hengellinen armolahja, jonka avulla hän voi palvella seurakuntaa. Tämä käy esille samaisesta Paavalin kirjeestä korinttilaisille, jossa hän korostaa sitä, kuinka Pyhä Henki jakaa armolahjoja jokaiselle opetuslapselle. ”Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.” (1. Kor. 12:11)

Nämä armolahjat ovat kuin työkaluja, joilla opetuslapsi palvelee seurakunnan yhteistä rakentumista. ”Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.” (1. Kor. 12:7) Armolahjat ovat siis moninaiset, ja sinulla on jokin niistä, jotta voisit sen avulla palvella seurakuntaa. 

Olen tavannut Jeesuksen opetuslapsia, jotka kyselevät epätietoisina, minkä lahjan he ovat saaneet Jumalalta, jotta he voisivat palvella seurakuntaruumista. Olen rohkaissut heitä sanomalla, että jos et vielä tiedä sinulle annettua hengellistä armolahjaa, kysy sitä Jeesukselta. Tämän kehotuksen perustana on Jumalan oma lupaus kuulla rukouksemme ja vastata siihen. Kun Jumala vastaa, hän voi vastata siten, että me ymmärrämme, mitä hän tarkoittaa. Muutoin Jumalan sana ei sisältäisi sellaisia lupauksia kuin esimerkiksi Matt. 7:7 ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.”

Samalla, kun pyydämme Jumalaa johdattamaan meitä oikeaan suuntaan ja löytämään hengellisen lahjamme, meidän tulee myös olla valmiita uskomaan ja vastaanottamaan Jumalan vastaus. Jumala jakaa armolahjojaan ”niin kuin tahtoo”. Hän tietää, mikä lahja ja tehtävä seurakunnassa sopii juuri meille parhaiten.  

 Hengen hedelmä 

Armolahjoista puhuttaessa meidän tulee muistaa, ettei yhdellä Jeesuksen opetuslapsella voi olla kaikkia Pyhän Hengen lahjoja. Jeesuksella itsellään oli kaikki armolahjat yhtä aikaa. Samoin seurakunnalla, joka on Kristuksen ruumis, on kaikki Jumalan antamat armolahjat. Eri asia tietenkin on, käyttääkö seurakunta saamiaan armolahjoja ja käyttääkö se niitä oikein.

Yhdellä opetuslapsella voi olla useita lahjoja, mutta kenenkään ei pidä kuvitella tai väittää, että hän omistaa kaikki hengelliset lahjat. Jos joskus tapaat sellaisen Jeesuksen opetuslapsen, joka sanoo omistavansa kaikki Jumalan armolahjat, on parasta pysyä hänestä mahdollisimman kaukana.

Jumala on suunnitellut seurakunnan siten, että sen jäsenet, opetuslapset, tarvitsevat toisiaan juuri siksi, että heillä on erilaisia armolahjoja. Jokainen palvelee toisia saamallaan lahjalla. Tästä syystä olemme seurakunnassa riippuvaisia toisistamme. Tästä syystä emme myöskään voi halveksia yhtäkään Jeesuksen opetuslasta. Jokaisella on toisille jotakin annettavaa. Jumalan moninainen armo tulee esille seurakunnassa erilaisten opetuslasten ja heille annettujen erilaisten lahjojen kautta.

Kenelläkään Jeesuksen opetuslapsella ei ole kaikkia hengellisiä lahjoja, mutta jokaisella heistä pitäisi olla kaikki Hengen hedelmät. Itse asiassa Raamattu puhuu Hengen hedelmästä yksikkömuodossa, ei monikossa, vaikka Hengen hedelmä sisältääkin käytännössä useita erilaisia ominaisuuksia.

Apostoli Paavali luettelee nämä yhdeksän ominaisuutta galatalaiskirjeensä luvussa viisi: ”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.” (Gal. 5:22–23) Nämä ovat ominaisuuksia ja käytöstapoja, jotka Pyhä Henki tahtoo vaikuttaa jokaisen Jeesuksen opetuslapsen elämässä. Ne ovat myös sellaisia ominaisuuksia, joiden pitäisi tulla esille siinä tavassa, jolla Jeesuksen opetuslapset käyttävät Jumalan antamia armolahjoja seurakunnassa.  

 Pyhän Hengen vaikuttamassa Hengen hedelmässä on armolahjoihin verrattuna sekin ominaisuus, että se vaatii aikaa kasvaakseen. Nuorikin uskova voi käyttää Pyhän Hengen vaikuttamia armolahjoja seurakunnassa. Mutta kuten meitä ympäröivässä luonnossa, niin myös hengellisessä elämässä Hengen hedelmän kasvaminen edellyttää aikaa. Hedelmät eivät kasva yhdessä päivässä eivätkä yhdessä yössä.

Lisäksi oksan, jossa hedelmä kasvaa, tulee olla yhteydessä puun runkoon. Raamatun mukaan runko on Jeesus itse. ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Joh. 15:5) Kun pysymme Jeesuksessa, kasvattaa hänestä meihin virtaava taivaallinen elämä Hengen hedelmää meissä, vaikka emme sitä itse huomaisikaan.  Jeesuksen opetuslapsi tarvitsee tätä Hengen hedelmää jokapäiväisen elämän kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa ja erityisesti seurakunnassa, jossa hän palvelee toisia opetuslapsia saamillaan armolahjoilla.

Sekä Pyhän Hengen vaikuttamat armolahjat että Hengen hedelmä liittyvät opetuslapsen yhteiselämään toisten ihmisten kanssa. Jumala tahtoo, että Jeesuksen opetuslasten elämässä tulisi esille hänen rakkautensa, armonsa ja rauhansa. ”Sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala.” (1. Kor. 14:33) Kun tämä toteutuu, opetuslapsi kirkastaa elämällään Jumalan kunniaa ja samalla julistaa evankeliumia Jeesuksesta siitä osattomille. 

 Suurin armolahja  

Joskus kysytään, mikä on suurin Jumalan antamista armolahjoista ja mikä on tärkein niistä yhdeksästä ominaisuudesta, jotka kuvaavat Hengen hedelmää.  Suurin Jumalan ihmisille antamista armolahjoista on varmasti se, jonka apostoli Paavali mainitsee Roomalaiskirjeensä kuudennen luvun lopussa: ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 6:23) Tämä armolahja liittyy ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen.

Ihmisten välisiin suhteisiin sen sijaan liittyy se ominaisuus, jonka Paavali asettaa tärkeimmäksi Hengen hedelmän eri puolista. ”Suurin niistä on rakkaus.” (1. Kor. 13:13) Rakkaus ei siis liity pelkästään avioliittoon, vaan sen tulisi kuulua jokaisen Jeesuksen opetuslapsen arkielämään, olkoon hän sitten naimisissa, naimaton, eronnut tai leski. ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.” (1. Kor.13:1–2)

Erilaisia Pyhän Hengen vaikuttamia henkilahjoja kuvatessaan Paavali korostaa erityisesti profetoimisen tärkeyttä: ”Pyrkikää rakkauteen, mutta tavoitelkaa myös henkilahjoja, ennen kaikkea profetoimisen lahjaa.” (1. Kor. 14:1) Tämä johtuu siitä, että profetoiva rakentaa seurakuntaa erityisellä tavalla: ”Mutta se, joka profetoi, puhuu ihmisille: hän rakentaa, kehottaa ja lohduttaa.” (1. Kor. 14:3) Profetoiminen tulee vaikutuksiltaan lähelle saarnaamista seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa. Tästä huolimatta profetoimisen lahja voi olla muullakin opetuslapsella kuin seurakunnan pastorilla. Profetoimisesta nimittäin on hyötyä myös sielunhoidollisessa keskustelussa.  

 Loppuyhteenvedoksi voimme todeta, että opetuslapsen on tarkoitus elää ja toimia seurakunnan yhteydessä. Jumala antaa hänelle yhden tai useampia hengellisiä lahjoja, joilla hän voi palvella seurakuntaa. Niiden lisäksi Pyhä Henki haluaa kasvattaa hänen elämässään Hengen hedelmää. Tärkein Jeesuksen opetuslapsen tuntomerkki on rakkaus Jeesukseen ja rakkaus lähimmäisiä kohtaan. 

 Esko Siljanen

kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä

Lahjoita tähän työhön: